Riviväliharaus on sokerijuurikkaalla ja vihanneskasveilla yleisesti käytetty rikkakasvien torjuntamenetelmä. Myös luomuviljanviljelyssä sen käyttöä on kokeiltu, mutta viljelmillä saadut kokemukset eivät ole olleet yhta lupaavia kuin tutkimuskentiltä saadut tulokset. Käytännön viljelmillä rikkakasviäestys on osoittautunut riviväliharausta käyttökelpoisemmaksi menetelmäksi.

Riviväliharauksen etuna on, että haraus tehoaa kohtuullisesti rikkaäestyksen kannalta jo liian isoiksi päässeisiin rikkakasveihin. Tällöin torjunnalle saadaan lisää pelivaraa, mikäli esim. sateet estävät optimiaikaisen torjunnan. Koska haran terät muokkaavat ja leikkaavat maata aggressiivisesti, menetelmällä on jonkinlainen teho myös kestorikkakasveihin. Tosin viljariveissä kasvaviin rikkakasveihin ei päästä käsiksi.

Syysviljat on tavallisesti järkevintä harata vasta keväällä. Herneen kärhet saattavat rivivälien umpeutumisen aikoihin pyrkiä tarttumaan haran teriin kiinni, joten herneen haraus on tehtävä riittävän ajoissa.

Vihanneskasvit ja juurikkaat pysyttelevät pitkään pienellä taimiasteella, jolloin niiden alkuvaiheen haraukseen tarvitaan usein suojalautaset tai -levyt. Perunalla harausta ei yleensä tarvita, sillä multaus on haraustakin tehokkaampaa. Kurkulle ja salaateille riviväliharauksesta saattaa olla haittaa. Niiden juuret kasvavat leveällä ja pinnassa, jolloin ne ovat alttiina terien vioituksille.

Viljan riviväliharaus voidaan aloittaa, kun oraan pituus on 5-10 cm. Tällöin se ei enää peity liiaksi maalla. Tanskalaisten tutkimusten mukaan oraista saa peittyä yli 20 %, ennen kuin tämä alkaa vaikuttaa satoon. Lievä rivin multaaminen on toivottavaa, tällöin siinä kasvavat pienet rikkakasvit voivat tukahtua.

Mikäli lohkolla kasvaa kestorikkakasveja, haraus on aloitettava näiden ollessa pienellä kasvuasteella, jolloin torjuntateho on paras mahdollinen. Tällöin haraus on tehtävä 2-3 kertaa kesän aikana. Kuivissa oloissa siemenrikkakasveille riittää 1 haraus/kesä, kosteammissa voidaan tarvita toinen ajokerta. Haralla voidaan tuhota melko isoksikin päässeitä siemenrikkakasveja, mikä on merkittävä etu esim. rikkaäestykseen nähden.

Viljaa voidaan harata siihen asti, kunnes kasvusto alkaa ottaa traktorin mahaan kiinni, eli 35-40 cm:n mittaan saakka. Harattaessa maan on oltava melko kuivaa, jotta vältytään haran tukkeutumiselta ja maan tiivistämiseltä. Myös harauksen jälkeen olisi hyvä olla 2-3 päivää poutaa, etteivät irrotetut rikkakasvit juurru uudestaan. Helteiset ja tuuliset säät ovat parhaita harausilmoja. Kun kasvusto on kylvetty leveällä rivivälillä ja vaikka siinä näyttäisikin olevan vain vähän rikkakasveja, on se silti aina harattava vähintään kerran. Tämä siksi, etteivät rikkakasvin taimet pääse hyötymään vähentyneestä varjostuksesta.