• viljelykiertoon, biologiseen typensidontaan
• karjanlantaan, muihin eloperäisiin täydennyslannoitteisiin
• tarvittaessa hidasliukoisiin kivennäislannoitteisiin.

Tasapainoinen lannoitus turvaa luomutuotannossa viljelykasvien riittävän ravinteiden saannin samalla kun se ylläpitää peltolohkon viljavuutta ja maan hyvää kasvukuntoa.

Lannoitus suunnitellaan viljelykierron mittaiseksi, noin viisivuotiseksi tapahtumaksi. Tilalla voi siis olla useampia viljelykiertojen mukaisia lannoitusstrategioita. Pääperiaatteena on se, että vuorovuosin viljellään peltolohkon viljavuutta parantavia (palkokasvit) ja sitä käyttäviä (esim. viljat) kasveja.

• lohkon maalaji
• viljeltävä kasvi ja satotavoite
• esikasvi
• maan laatu
• kasvutekijät
• viljavuustutkimuksen tulokset
• minkälaisia lannoitteita on käytettävissä.
• luonnonmukaisen tuotannon ja ympäristökorvaukset ehdot

Viljelysuunnitteluohjelmistojen ravinnetarvelaskelmat auttavat lannoitussuunnittelussa luomuviljelijää.

Ravinnetaseiden avulla voidaan arvioida

• myytyjen ravinteiden korvaamisen tarve
• lannoituksen määrä
• viljelykasvien valikoima
• viherlannoituksen tarve
• ravinteiden hyötysuhde viljelyssä, ruokinnassa ja koko tilalla
• ravinneylijäämät
• ravinnehävikit

Ravinnetaselaskennan avulla selviää peltoon palautettavien ravinteiden määrä ja laatu sen mukaan kuin satojen myötä pelloilta pois viedään. Palautukset tapahtuvat viljelykierron aikana joko lannoituksen tai biologisen typensidonnan myötä. Käytännön elämässä ei päästä täydelliseen tasapainoon, siihen, että tase olisi nollassa ja kaikki lannoituksessa levitetyt ravinteet saataisiin sadossa takaisin. Hävikit ovat luonnollisia.

Viljelykierron aikana ravinnetase on keino, jolla lannoitus sovitetaan vastaamaan kierron tarvetta. Vuosittain kasvikohtaisesti käytetään tavallisia lannoitusohjeita hyvän sadon tuottamiseksi.

Ravinnetaseet lasketaan käyttäen kokonaisravinteiden (NPK) määriä. Sen takia taseilla voidaan mitata lannoituksen tehokkuutta, sitä miten lannoituksen ravinteet muuttuvat kasveille käyttökelpoisiksi. Ravinnetase toimii maan rakenteen ja viljavuuden mittarina. Kun tase on huono, on melko varmaa, että pelto ei ole kunnossa tai viljelykierto on yksipuolinen.

Luomutilan ravinnetaseet lasketaan tavallisesti yhden viljelykierron ajalle eli 4-8 vuodelle. Vain muutamalle vuodelle lasketut taseet eivät toimi, koska silloin taseessa pitäisi huomioida täsmällisesti mm. esikasvivaikutukset ja maanparannusaineiden hidasliukoiset ravinteet. Pidemmällä ajanjaksolle ne eivät aiheuta virhettä tulokseen.

Kaikissa taseissa verrataan panosta ja tuotosta. Lasketaan mitä peltoon on annettu ravinteita ja vähennetään siitä miten ravinteita on saatu talteen. Tavallisesti tulos jaetaan pinta-alalla eli ilmoitetaan hehtaaria kohden.

Porttitaseessa eli kauppataseessa verrataan tilalle tuotuja ravinteita myytyihin ravinteisiin. Porttitase mittaa koko tuotannon tehokkuutta. Sen tekeminen sopii hyvin kotieläintilalle.

Peltotaseessa selvitetään useimmiten yhden viljelykierron tai lohkokohtaisen viljelyn toimivuutta. Mahdollista on tehdä se myös peltokohtaisesti. Kasvinviljelytilan peltotase on sama kuin porttitase.

Ruokinnan ravinnetase tai karjatase mittaa rehujen hyväksikäyttöä. Sitä miten rehuissa navettaan tai sikalaan tulleet ravinteet hyödynnetään, kuinka suuri osa niistä saadaan kiinni maitoon tai lihaan ja kuinka suuri osa niistä menee takaisiin kiertoon lantana.

Lantatase on eläimistä lantaan kulkeutuvien ja lannassa peltoon levitettyjen ravinteiden erotus. Lantatase kertoo lannoituksessa hyödyntämättä jääneen osuuden lannan kokonaisravinteista.

Taselaskennassa tärkein asia on ymmärtää, mistä taseen lopputulos on syntynyt. Miinuksella olevat taseen luvut kertovat, että ravinteita käytetään enemmän kuin peltoon annetaan - joko lannoitus on niukkaa tai sadot poikkeuksellisen hyviä. Vuotta tai kahta katsoen, ja varsinkin hyvien vuosien jälkeen, se on tavallista, mutta pidemmällä ajalla se on varoitus ryöstöviljelystä.

Plussalla olevat luvut kertovat joko liiasta ravinteiden käytöstä tai peltojen viljavuuden paranemisesta. Karuja maita viljeltäessä, eli kun viljavuusluokka on välttävä tai huono, taseen on oltava ylijäämäinen, muuten viljely ei pelaa. Mutta ylijäämä voi kertoa myös, että lantaa käytetään liikaa, tai että lannasta ei saada voimaa irti tai sadot ovat huonoja. Ravinnetaseita on laskettu vasta lyhyen aikaa. Taulukkomuodossa ei ole antaa sapluunaa hyvistä ja huonoista arvoista. Tasapaino, 0-tase, on tavoite, mutta sen kovin tiukka tavoittelu voi tuottaa huonoja satoja. Tietysti myös pellot ja viljeltävät kasvit vaikuttavat tavoiteltaviin numeroihin.

Porttitaseessa käytännön tavoite on lannoituksen korkeintaan kaksinkertainen määrä myynteihin verrattuna. Fosforin määrät (kg/ha) voivat vaihdella usein ehkä nollan kummallakin puolen viiteen kiloon asti. Fosforiköyhillä mailla viidenkin kilon alijäämä on liian suuri luku pidemmän ajan taseeksi. Ylijäämä voi olla suurempi, mutta vain fosforin puutteesta kärsivillä mailla tai esim. käytettäessä lannoitteena apatiittia, jonka fosforin vapautumiseen saattaa hyvinkin kulua kaikki kierron vuodet.

Kalin yli- tai alijäämät voivat olla väliaikaisesti fosforin lukuarvoja suurempia, mutta riippuen paljon maalajista ja viljelykasveista. Karkeilla mailla ja nurmia tai vihanneksia viljeltäessä kalin jatkuva kymmenen kilon vajaus on paljon, vaikka ehkä onkin luomutiloilla tavallista. Savimailla viljaa viljeltäessä kalitase saa olla enemmänkin miinuksella.

Typpi on porttitaseessa luomutiloilla lähes aina miinuksella, ja on syytä ollakin, sillä laskutavasta johtuen palkokasvien typensidontaa ei arvioida. Silloin taseessa näkyy lukuja N kg/ha -30 - -60. Ne tarkoittavat, että näin paljon palkokasvien on sidottava typpeä tai maaperän sitä muuten luovutettava, jotta viljely toimii.

Kun ravinnetaseen tulosta arvioidaan, pitää huomata, mitä yksikköä kohden arviointi tehdään. Laajaperäisessä viljelyssä tarkastelu hehtaaria kohti antaa vähän ympäristöä kuormittavan tuloksen. Kun tarkastellaan tulosta vilja- tai maitokiloa kohti, intensiivinen viljely antaa paremman tuloksen. Esimerkiksi korkeatuottoisessa karjassa maitokiloa kohti ravinnehukka on pieni, mutta se voi samanaikaisesti olla eläintä tai hehtaaria kohden laskettuna suuri.