Kierrossa vuorotellaan maata parantavia eli lataavia kasveja ja toisaalta purkavia kasveja, esimerkiksi viljoja tai vihanneksia.

Lataavia kasveja ovat erityisesti monivuotiset apilanurmet. Melkein yhtä hyviä kasveja latausvuorossa ovat yksivuotiset viherlannoitusseokset, virnat ym. Herne- ja härkäpapu keräävät myös typpeä, mutta eivät paranna maata yhtä tehokkaasti kuin apilat ja virnat. Herneen ja härkäpavun aikana rikkaruohot voivat levitä. Heinäkasvinurmet, timoteit, nurminadat ym., kuuluvat myös latausvuoroihin, mutta eivät sido yhtään lisätyppeä ja maanparannusvaikutuskaan ei ole yhtä hyvä kuin apiloilla.

Ensimmäisiä tehtäviä kierron suunnittelussa on määritellä mitä tarvitaan. Kotieläintilalla lasketaan rehuntarve ja siihen tarvittava pinta-ala. Samalla hahmotellaan kuinka suurelle alalle lantaa riittää.

Kasvinviljelytilalla tarve on yleensä yksinkertainen eli mahdollisimman paljon myyntikasveja. Todellisuudessa siihen myös vaikuttavat mm. olemassa olevat varastotilat ja koneistus, jotka voivat antaa lisää mahdollisuuksia.

Peltojen kunto ja lannoituksen saatavuus vaikuttaa suuresti kiertoon. Luomuun siirryttäessä on syytä panostaa maan rakenteen korjaamiseen. Esimerkiksi kymmeniä vuosia jatkunut viljanviljely on kuluttanut maan multavuutta ja tiivistänyt peltoja. Niiden korjaamiseksi siirtymisen alussa viljellään monivuotisia apilanurmia.

Ilmasto ja maalajit vaikuttavat tietysti kiertoon. Syysviljat olisivat monesti hyväksi maan rakenteelle ja rikkaruohojen säätelylle, mutta jos niiden talvehtiminen ei onnistu, aiheutuu niistä kuluja ja rikkaruohot leviävät. Monivuotiset nurmetkaan eivät sovi joka lohkolle vaan niiden sijasta käytetään yksivuotisia viherlannoitusseoksia.

Ratkaiseva tekijä mitä viljellään, mitä viljelykiertoa noudatetaan, ovat markkinat. Vain hyvälaatuiselle tavaralle on kuluttajia, siksi myyntikasvien pinta-alaa ei pidä kasvattaa liikaa latausvuorojen kustannuksella.

Karjattomien tilojen kierron toteuttamista helpottaa suuresti, jos päästään yhteistyöhön kotieläintilojen kanssa. Jo nurmirehujen myynti antaa lisämahdollisuuksia latausvuorojen käyttöön (vaikka juuri nurmia myydessä on tarkkaan mietittävä asiaa ravinnetaseen ja korvaavan lannoituksen kannalta). Tilanne on hyvä, kun myytyä satoa vastaan saadaan lantaa.

Em. lähtökohdista valitaan tavoitekierto tai kaksikin, toinen esimerkiksi koville maille, toinen suomaille. Tarkistetaan, vastaako tavoitekierto tarpeita. Jos tavoitekierto on kuusivuotinen, jaetaan tilan pinta-ala kuudella ja saadaan kunkin vuoron, tai lohkon, pinta-ala. Niiden perusteella arvioidaan voiko esim. nurmisato olla riittävä.

Seuraava tehtävä on sovittaa tavoitekierto käytäntöön. Siirtymävaiheessa on mietittävä, miten päästään alkuun luomutuotannossa. Siirtymisen alussa tarvitaan melkein aina monivuotisia nurmia aloitukseen. Apilanurmen perustaminen voi olla paikallaan tehdä jo tavanomaisen viljelyn aikana, sillä viljan kylvö siirtymävaiheessa ilman lannoitusta johtaa helposti vähenevien satojen kierteeseen. Vihannes- ja perunanviljelyssä kannattaa erityisesti siirtymävuosina panostaa maan kunnon parantamiseen ja rikkaruohojen hävittämiseen.

Parasta olisi, jos ennen siirtymistä perustettu apilanurmi voidaan pitää ainakin kahden siirtymävuoden ajan. Nurmi on hyvä päättää syysviljan kylvöön toisen nurmivuoden syyskesällä. (Jos ko. ruis tai vehnä myydään luomuna, tarkista heti tarkastuksiin hakeutuessasi, että siirtymävaihekuukaudet tulevat täyteen ennen kylvöä.)

Iso tehtävä kiertoa suunniteltaessa on tasata todelliset lohkot vuorojen edellyttämään lohkokokoon. Kovin täsmällisesti tasaamista ei kannata yrittää, koska silloin usein joudutaan tinkimään viljelyn helppoudesta. Tavoitehan on, että kussakin vuorossa on yhtä paljon pinta-alaa tai paremminkin, että kukin vuoro tuottaa yhtä paljon satoa. Em. esimerkissä kunkin vuoron pitäisi olla 5 hehtaaria (25 ha/5).

Ryhmittelyä tehtäessä tasapainoillaan esimerkiksi rehuntuotannon tasaisuuden ja toisaalta ajomatkojen kanssa. Sijainniltaan hankalat lohkot joudutaankin usein viljelemään omana kiertonaan.

Alla esimerkissä on ensin kierto ”ihanteellisena” niin, että kaikki lohkot - niiden koko, viljelyominaisuudet ja sijainti - sopivat valittuun kiertoon ja vuoroista tulee yhtä suuria. Ihannemallin alla on sama kierto sovitettuna todellisempaan tilanteeseen. Lohkojako ei ole mennyt ”tasan” huonon ojituksen, pitkien etäisyyksien tai rikkaruohojen takia. Ylimmän rivin lohkolla joudutaan nurmi uusimaan ensimmäisen talven jälkeen pikanurmena (viherrehu +ns). Koko kierron ajan joudutaan perunalle etsimään sopivaa paikkaa ja huolehtimaan, että rehunurmipinta-ala säilyy riittävänä. Sadoiltaan kummatkin suunnitelmat ovat yhtä hyviä.